Oma lehmä näytille!
maanantaina 16.9.2009

Jorma Ollila työryhmineen etsii aineksia rakentaa Suomi-brandia. Olen aloitteellinen, annan heille ajatuksien aihioita, en veloita näistä mitään.

Seppo Kimasen Kuhmon kamarimusiikkifestivaali on maailmalla tunnettu, arvostettu, pidetty. Seppo sai sinne maailman parhaita soittajia henkilökohtaisilla kontakteillaan ja luomalla maineen, että siellä heitä kohdellaan, "pidetään" hyvin. Sana levisi, sinne on kiva tulla. Vuosien mittaan Kuhmosta tuli tunnettu osa Suomea ulkomailla. Seposta. Suomalaisetkin viihtyvät tässä Suomessa.

Jyrki Kangas teki vuosia töitä, että maailman kuuluisimmat jazz-muusikot tulisivat mielellään Poriin, Suomeen. Jokaisen, jonka hän tänne sai, hän "piti hyvänä", oli heille vieraanvarainen kuin suomalainen konsanaan, smalltalkkasi, ja he tulivat takaisin. Maailmantähdet viihtyivät, suomalaisetkin viihtyivät, yritykset vievät asiakkaitaan sinne koska Jazz antaa meistä niin hyvän kuvan.

Savonlinnan oopperajuhlat, Tampereen Teatterikesä, Kuopion tanssii ja soi, Avantin suvisoitto Porvoossa, Kaustinen, Musiikin aika Viitasaarella, Hankasalmen kihvelit, Yliviskan tanssifestarit, Sodankylän filmifestivaalit, Maailma kylässä ja muut samanlaiset tapahtumat tuovat tänne maailman alansa huippuartisteja, jotka vievät viestiä Suomesta käyntinsä jälkeen edelleen muille maailman turuille, toreille, festivaaleille. Vertailevat suomalaisia muihin isäntiinsä.

Sana kiertää suullisissa nainennaisellemiesmiehelleverkoissa, kohteliaisuus muistetaan, hyvänäpitoa kehutaan, Suomeen tullaan mielellään uudestaan, jos kaikki meni hyvin.

Entäpä jos koko uuden brandin rakentaminen voisi rakentua jo hyvin rakennetuille pohjille? Jos rahaa satsataankin näihin lisää, annettaan hyvin kukkivien puutarhojen kukkia, lannoitettaan niitä lisäravinteella, luodaan kenties uusia kasvumaita samaan kotimaahan, etsitään työryhmässä avauksia muillekin alueille? Kehitetään Suomi-kuvaa mutta siinä sivussa myös Suomea.

Ja tarkkasilmäinen huomaa, että en puhu Helsingistä mitään.

Jorma Ollila ja työryhmä, nyt talutan oman lehmäni näytille:

Espoon Kaupunginteatteri on jo pitkään rakentanut uutta visiota: Suomen Kansainvälistä Teatteria, The International Theatre of Finlandia, Finlands Internationella Teaternia.

Suomessa on Kansallisteatteri, useimmissa kaupungeissa paikallisia kaupunginteattereita sekä erilaisia enemmän tai vähemmän vapaita teatteriryhmiä, enimmät Helsingissä. Suomesta teatterin alueelta puuttuu kansainvälinen korkeatasoinen vierailuteatteri, tilat sille ja toimintamahdollisuudet eli -resurssit. Eräänlainen Théâtre de Ville de Paris, Schouwburg Amsterdam ja Rotterdam, KIT Kööpenhamina, Berliinin teatterit ym. Keski-Euroopan kuuluisat vierailuteatterit.

Tarjoan siis Suomi-brandin työryhmälle mahdollisuutta antaa kaikki avoin tuki Espoon Kaupunginteatterin talohankkeelle, löytää sille sponsoreita, EU-tukea ja poliittista tukea. Tällainen arkkitehtonisesti kaunis, toiminnallisesti hyvä kansainvälinen teatteri osaltaan ehostaa Suomen kuvaa. Suomihan on teatterimaa.

Taiteen sensuuria - vai normaalia kunnallispolitiikkaa?
keskiviikko 11.3.2009

Yli sadalla taiteilijalla Espoossa on asiaa. He pyrkivät kaupunginhallituksen puheille.

Espoon kaupunginhallituksella ei ole heille aikaa. "Jos teillä on asiaa, älkää soittako meille, me soitamme teille". Tai "laittakaa etanaitellaa - mieluiten suoraan roskakoriin, säästätte Itellamerkkimaksut. Jos laitatte sähköpostia, meillä on muut suodattimet."

Yli sata espoolaista taiteilijaa ilmaisee mielipiteenään, että Espoon Kaupunginteatterin talohankkeella on kiire. He ovat kuntalaisia, heillä lienee oikeus tulla kuulluksi? Heillä on aloiteoikeuskin - kait? Onko kaupunginhallituksella kuuntelemisvelvoite? Vai onko heidän mielipiteensä niin väärä, etteivät he saisi sitä ilmaista?

Ei tämä taiteen sensuuria ole, tämä on normaalia kunnallispolitiikkaa.

Kiitos kuitenkin kaikille adressin allekirjoittajille, tuki on tarpeen. Ja suurkiitos Espoon Kaupunginteatterin Kannatusyhdistykselle adressin organisoimisesta ja taiteilijoiden tavoittamisesta.

Tällä hetkellä pallo on kaupungin johtoryhmällä.

Teatteri ja sen yhteistyökumppani Saraco oy ovat tehneet edellisen kaupunginhallituksen pyytämän työn, selvittäneet kahden eri kokoisen teatterin kustannusvaikutukset. Kumpikaan vaihtoehto ei vie verorahoja senttiäkään ennen vuotta 2013 tai kun uusi talo on valmis, molemmat tuovat Espoolle verotuloja. Vain päätökset pitäisi saada aikaan.

Kun uusi teatteritalo on valmis ja toimii, sen toimintaan tarvitaan myös kaupungin avustuksia. Niin kuin nytkin. Laajemmassa ja toiminnallisesti paremmassa vaihtoehdossa Espoo nousisi suunnilleen Oulun kokoiseksi teatterikaupungiksi. Asukkaita ja veronmaksajia toki on tuplasti.

Teatterin perustamisesta 20 vuotta sitten kaupunginavustukset ovat pysyneet -90-luvulla tapahtuneen laskun jälkeen reaalisesti alkuaikojen tasolla. Valtionapu on kolminkertaistunut.

Vaan onhan tämä kulttuurikaupunki, jääkiekkoseurankin nimi on musiikkia. Onnea runkosarjan kakkostilasta ja tsemppiä pudotuspeleihin!

Teattereiden valtionapujärjestelmä uusiksi!
tiistai 10.3.2009

Teattereiden valtionapujärjestelmä on luotu aikana, jolloin liki kaikki ammattiteatterit toimivat samalla periaatteella: oli talo, oli hallinto, oli taiteellinen ja tekninen ja hallinnollinen henkilökunta. "Ensemble", heh. Isompi tai pienempi, kaupungista ja ryhmästä riippuen. Elettiin n. vuotta 1993, saatiin aikaan pitkään pohdittu ja valmisteltu teatterilaki, iloittiin. Sementoitiin valtionavun jakoperusteet.

Viidessätoista vuodessa yhteiskunta ja elämä ovat muuttuneet moniarvoisemmaksi ja -muotoisemmaksi, kun taas teatterilaki muutettiin tänä vuonna byrokraattisemmaksi. (Laki uhkaa lopettaa Tampereen Teatterin valtionavun lainvastaisena - tai tehdä sitä esittelevän ja myöntävän virkamiehen syylliseksi virkarikokseen. Joko tai. Onnea lainsäätäjät!)

Tänään mielestäni pitäisi ei niinkään muuttaa teatterilakia - se sopii niille teattereille, jotka sen piirissä ovat - vaan luoda sen rinnalle toinen valtionapujärjestelmä, joka tunnustaa elämän, ajan ja teatterikentän muutokset.

Edelleen kaikki teatterit saavat suurimman tuen kotikunnaltaan tai kaupungiltaan, joka oikein onkin, koska suurin osa jokaisen teatterin yleisöstä tulee lähialueelta. Toki lähikunnat ja kuntayhteisöt voisivat kantaa osavastuunsa tästä asukkaittensa lähikulttuuripalvelusta. Jos joku teatteri ei osaa hoitaa kotikaupunkinsa tukea, on vika kunnassa tai teatterissa tai molemmissa.

Valtionavun periaatteena tulisi olla oikeudenmukaisuus - ei välttämättä tasapäisyys, mutta reilu tasa-arvoisuus.

Jos teatteri nauttii kotikuntansa tukea tai on itse hankkinut toiminnalleen jatkuvuuden edellytykset, tulisi sen saada valtion tukea ammattiteatteritoiminnalleen. Noin sen neljänneksen budjetistaan, jonka VOS-teatteritkin saavat. Se ja sama, miltä momentilta, kunhan valtio tunnustaa toiminnan oikeudenmukaisen elinkelpoisuuden. Kuten on tunnustanut VOS-teatterit ottamalla ne teatterilain piiriin.

Jos uusia teattereita ei HTV-määrällisistä syistä voida hyväksyä teatterilain piiriin, tulee yhä useammalle myöntää harkinnanvaraisista määrärahoista vastaavia tukia. Se neljännes budjetista. Aina sinne asti, kunnes HTV-määrää voidaan alkaa lisätä. Ennen pitkää näin tapahtuu, teatterilain piiriin tulee voida hyväksyä uusiakin teattereita - Suomi muuttuu. (Ai niin, Tampereen Teatterilta vapautuu useita HTV:ia! Taisi olla suunniteltu juttu?)

Mutta on toinenkin kummallisuus.

Jos teatterin perustoimintaperiaate on toisenlainen kuin kaikilla muilla teattereilla, jos se on vierailuteatteri, jonka idea on tuoda vierailijoita muista kaupungeista ja ulkomailta, jää iso osa sen toiminta-ajatukseen perustuvista kuluista valtionavun ulkopuolelle. Koska matka- rahti-, päiväraha- tai majoituskustannukset eivät kasvata hyväksyttyä henkilötyövuosikertymää.

Valtiolla on erillisiä harkinnanvaraisia määrärahoja alueteattereiden matkakustannuksiin, on kehittämisrahaa VOS-teattereiden yhteistyöhön, on toista rahaa lainsuojattomien ja VOS-teattereiden yhteistoimintaan jne, mutta ei ole omaa momenttia vierailuteatteritoiminnan erikoiskulujen osakattamiseen.

Oikeudenmukaisuuteen perustuva ehdotus, kulttuuriministeri Stefan Wallin: seuraavaan budjettiin 2010 Opetusministeriölle uusi harkinnanvarainen määräraha kansainvälisen ja kotimaisen teatterin kulttuurivaihdon siirtokustannuksiin. Tai jo elvyttävään lisäbudjettiin 2009. (Matkat, rahdit, kuljetukset, majoitukset ja päivärahat.) Summa aluksi siinä 400 000 €. Jos kaikkien taiteiden liikkuvuus mukana, mitä suosittelen, korotan ehdotusta miljoonaan euroon.