Median ja taiteen nokittelussa taiteilija jää aina toiseksi
torstai 01.11.2007

Harmittaa, ärsyttää, pistää vihaksi.

Espoossa vierailee irlantilainen Pan Pan Theatre. Se tulee Suomeen Saksan ja Kanadan kautta, sen johtaja Gavin Quinn ohjaa teatteria ja oopperaa kotimaansa lisäksi mm. Kiinassa, on siis tunnettu mies muualla kuin Suomessa.

Mitä tekee suomalainen media? Vaikenee tästä vierailusta. Miksi?

Miksi esim. Helsingin Sanomat, vaikka lähettää esitykseen kriitikon, ei julkaise kritiikkiä ensimmäisenä mahdollisena päivänä? Tänään torstaina. Onko kyse siitä, että lehden vakituisen toimittajan artikkeli suomalaisesta näytelmästä Virossa ajaa avustavan toimittajan ajankohtaisemman jutun edelle?

Kun - jos - kritiikki julkaistaan perjantaina, on lehden lukijoilla enää yksi mahdollisuus käydä vertailemassa arvostelijan mielipidettä omaansa, samana iltana. Sen jälkeen esitys jatkaa muualle maailmaan.

Ei kai voi olla kyse siitä, että teatteri on Suomessa tuntematon? Toimittajan työhön kuuluu ottaa taustoista selvää ja tehdä asioita tunnetuksi.

Ovatko kulttuuritoimittajat asenteellisia? En usko. Hehän ovat kulttuurin kuluttajien eliittiä, parhaimmistoa, asiantuntijoita. He kykenevät erittelemään erilaisten teatterityylien sisäisiä tasoeroja, valistamaan lukijoitaan siitä, mikä esityksessä oli hyvää, mikä ehkä keskeneräistä - vaikka se olisi heidän oman makunsa ulkopuolista tyyliä. Ja perustelemaan näkemyksensä.

Pan Pan Theatren Oedipus loves you rokkaa röyhkeästi, on voimakkaan tyylitelty. Se saattaa ärsyttää pelkästään perinteisestä realistisesta näytelmästä tai komediasta ja musikaaleista pitäviä katsojia, toisaalta se ilahduttaa uudesta eurooppalaisesta huipputeatterista jotain tietäviä.

Molempia reaktioita olen jo kuullut. On ihmetelty, olenko ollut humalassa tätä katsoessani (näin sen tipattomassa lokakuussa!). Toisaalta on myös kiitetty rohkeasta valinnasta.

Me näemme vaivaa ja teemme teatteria, että yleisö voisi olla vaivattomasti siitä mitä mieltä haluaa.

Ymmärrän Kokkolan kollega Petteri Sallisen tunneperäisen reagoinnin sikäläiseen kriitikkoon, sillä joskus (asiaton) kritiikki loukkaa pahasti. Silti olen eri mieltä hänen keinoistaan työstää asiaa kieltämällä kyseistä arvostelijaa tulemasta tiedotustilaisuuksiin.

Avoin, rakentava keskustelu on aina vallankäyttöä parempi tapa edetä huomiseen. Median ja taiteen nokittelussa taiteilija jää aina toiseksi, viimeinen sana on medialla. Aina.

Teatterin alalla kritiikkiä sietää heikoiten kriitikko. Vallalla on sellainen piirre. (Jussi Helminen: Ajatusvoikukkia, julk. lokakuussa 2007.)

Kielipuolia, syntymäpäiviä ja suppilovahveroita
maanantai 15.10.2007

IETM:n (Informal European Theatre Meeting) kokous Gentissä Belgiassa on takana. Esityksiä, kokouksia, luentoja. Mielenkiintoinen alustus dokumentteineen siitä, miten kaikki kartat elleivät valehtele niin puhuvat vain laatijansa tarkoituksenmukaisen osatotuuden, taipuvat helposti myös propagandan välineiksi.

Yksi mielenkiintoinen esitys Patatboem, jonka ehkä voisi tuoda Espooseen. Jos rahat riittävät...

Belgiasta suoraan Jerevaniin Armeniaan Hi Fest -festivaalille. Paljon esityksiä, taso kehnohko. Yksi hieno Chris Haringin (Itävalta) tanssiteos, ja mukava tutustua häneen.

Kirjoitan muistikirjaani:

"Istun Armeniassa illan lopuksi neljä esitystä nähtyäni hotellin edessä saksaa puhuvaan pöytään. Joudun kääntämään intensiivisen poliittisen keskustelun päälinjoja saksaa ymmärtämättömälle serbille ja armenialaiselle englanninkielen tulkille, jolle tosin ryhmän pari venäläistä jäsentä selittävät samaa välillä venäjäksi ja kaksi saksan tulkkia armeniaksi. Porukan vanhimpana alan toivoa, että mukana olisi nuoria suomalaisia oivaltamassa kielitaidon merkityksen.

Armenialaiset tarvitsevat kansainvälisyyttä, janoavat kieliä ja kontakteja, koska heidän nuori identiteettinsä sen kyllä kestäisi, jos siihen olisi varaa. Suomella olisi varaa, mutta näköjään tarve on kovin vähäinen. Missä nuoret suomalaiset seikkailijat?

Suomen EU-suppeus on vaara. EU on kotimarkkinaa, ulkomaat ovat ulompana, kansainvälisyys ajattelussa myös.

Täällä festivaali saa runsaasti kielillä puhumisen harjoitusta kaipaavaa nuorta vapaaehtoista työvoimaa, kulttuuriahneita opiskelijoita, kuten Romaniassakin. Maan tulevat kv. ekspertit kohtaavat henkilökohtaisesti siruja maailmasta, kuin vaihto-oppiluuden käänteiskuva: tuodaan maailma oppilaan kotiin."

Täytän 60 v. Huomaan iän, kun lennän Jerevanista kotiin yön yli valvoen - nukun putkeen 15 tuntia. Herään Rude Mechanicalsien ensi-illan Get your war on'n aamuna. Oivaltavaa suoraa poliittista satiiria, saisivatpa suomalaiset tekijät tartunnan!

Vierailu läpäisee median täydellisesti, tv-kanavat haastattelevat tekijöitä ja antavat aikaa. En usko, että jättävät tarkoituksellisesti Espoon Kaupunginteatterin nimen mainitsematta sanoessaan esityksen olevan kulttuurikeskuksessa, silti esityksen kutsuneena ja kustantaneena sitä jää kaipaamaan.

Aforismikirjani Ajatusvoikukkia tulee painosta, sen taitto, kansi ja toimittamistapa miellyttävät, kiitos apuaan antaneille.

Kahden viikon työputken jälkeen pääsen viikonlopulla metsään, suppilovahveroita onneksi on.