Hukassa kuin punahilkan isoäiti

8.11.2010 

Teatterikriitikon työ ei ole ruusuilla tanssimista, teatterin katsominen työkseen saattaa puuduttaa. Tiedän asian, omassa työssäni katson vuodessa liki 200 esitystä. Aina katsomoon mennessä ei ole vireessä, joskus on ladannut päänsä väärillä odotuksilla, joskus ajatukset harhailevat vaikkapa kadonneessa pankkikortissa enemmän kuin esityksessä. On hukassa.

Luin viime viikon lopulla kolmen eri kriitikon arvioita kolmesta eri esityksestä, ja pahoitin kahdesti mieleni näyttelijöiden puolesta, kerran omastanikin, ilahduin myös haltioituneesta kehusta.  Kriitikolla on oikeus mielipiteeseensä, mutta tuntui pahalle, kun eräs heistä mainitsi nimeltä esityksen mielestään huonot näyttelijäsuoritukset mutta jätti hyvät ja monet muut mainitsematta. Voin kuvitella noiden näyttelijöiden mielentilan, kun he seuraavan kerran astuvat lavalle kollegoidensa kanssa. Vertaistuen ja ensembletyöskentelyn koetinkiviä. Toinen mielipaha syntyi yleistyksestä. Näytelmässä lauletaan epävireisesti.  Tästä jää kuva, että koko ajan ja kaikki, joka ei varmasti pidä paikkaansa. Ei pitäisi sanoa löysästi.

Espoon satiirin  "Parasta viiden jälkeen" ensi-illassa  kriitikko kaipasi Helsingin Kaupunginteatterin farsseja, jotka tunnustavat olevansa sitä? Plääh. Enpä usko Ilpo Tuomarilan kirjoittaneen meille farssia. Arvioija sentään tunnusti tämän esityksen olevan hänelle outo. Farssi on eri laji kuin satiiri, jääkiekko eri kuin jalkapallo. Pidän jälkimmäisistä.  Ystäväni ja kollegani Bona Kotkaniemi käyttää esimerkkiä, että kriitikoilla on harvinainen kyky nähdä näyttämöllä oleva lehmä rumana hevosena. Sitaatti näytelmästä: "Suomalaiset ovat maalaiskomediakansaa." M.O.T.

Mitä minä teatterinjohtajana ja ohjaajana tälle voin?

Tehdä seuraavan niin, että se tyydyttää kriitikkoa ja tämän odotuksia, vai tehdä edelleen tätä luovaa työtäni niin, että se elää itse, ei oletusarvoisesti kosi ketään, on edelleen ajattelevaa teatteritaidetta, yllättävää, outoa, tiukkaa ja hankalaa ajatuslaiskojen ratkaista? Valitsen jälkimmäisen. Ja tiedän olevan ihmisiä, jotka pitävät töitäni huonona. Siksi niitä teen, että niistä voitaisiin olla mieltä. Katsojilla on siihen oikeus, kaikilla.

Molemmissa kritiikeissä verrattiin esityksiä helsinkiläisiin ja todettiin siellä sentään osattavan. Farssiakin. Näytelläkin. Onneksi se kolmas kritiikki oli helsinkiläisestä esityksestä, joka oli sikahyvä.  Lehti oli helsinkiläinen. Tällainen kotiseutuasenne ilahduttaa.

Päivän mietelause:

Taiteilija tekee aina uniikkia. Onneksi on katsojiakin, jotka luulevat niin.

Resepti                                                  

1.11.2010 

Otetaan tv-kokkiohjelma, olkoon vaikka "Kolme Iloista Köksää". Puetaan köksät kivasti, pirtsakasti, sävysävyyn.

Lisätään trendikkäitä lauseita popfilosofeilta Himasilta ja Zizekeiltä, istutetaan ne kauniiden ja taitavien naisnäyttelijöiden suihin.

Kuusi kirjavihjettä, puoli kiloa tunteita, ripaus mustaa huumoria, nauruja, kikatuksia, kahdeksan kyyneltä.

Annetaan muhia.

Kostutetaan Camparilla, oluella, votkalla ja valkoviinillä.

Pannaan toiseen maljaan marinoitumaan pari miestä, toinen ulkomaalaistaustainen, toinen itseään rappiolle juova suomalainen. Marinadiin Jim Beamia ja Jaloviinaa, mausteeksi nyrkkitappelu.

Lisätään ensimmäiseen astiaan hienovaraista jazzia, vanhoja iskelmiä uusina käännöksinä (ja vanhoina), virsi, hieno pianisti. Kun seos on imeytynyt, vatkataan Tanssii tähtien kanssa - koreografilla.

Yhdistetään astioiden sisällöt.

Hiivaksi ja nostatusaineeksi terävää itseironiaa, naisten henkistä extreme-urheilua eli eräänlaista mielten duudsoniutta, keskinäistä leikittelyä, hymyä, flirttiä ja seksiä.

Nähdään vaivaa vaivata, annetaan nousta niiltä osin kun vielä nousee.

Parin tunnin kuluttua uuniin, 22 astetta, alle kaksi tuntia.

Näin on tuotteistettu tunteet, ihmisten elämät, mielipiteet, häpeät, surut, ilot, analyysit, menneisyydet, naurut, näkemykset, kuolemat. Ei, siis kyllä.

Ei muuta kuin markkinoille, myyjien riviin.

Parasta viiden jälkeen.

Miettii esityksen ohjaaja pari päivää ennen ensi-iltaa.

Viikon mietelause:

Tsehovin ihmiset toimivat vastoin parempaa tietoamme.