Teatterilaisen mielikuvitus on villi, salaliittoteoriat hauskoja.
Torstaina 8.4.2010

Olen ollut 10 vuotta Espoon Kaupunginteatterin johtajana.

Kun luen Länsiväylää, tuntuu kuin olisin tullut tänne eilen. Tommi Laakso ja Färid Ainetdin ovat heränneet kymmenen vuoden unestaan.

Kun tulin teatteriin, oli vireillä hanke uuden teatteritalon rakentamiseksi. Tätä hanketta on toimessa ollessani jatkettu, tutkittu, kehitetty, ajettu kohti ratkaisua.

Kaksi toimikuntaa, ensimmäisessä puheenjohtajana kulttuuritoimen johtaja Georg Dolivo, toisessa Espoon kiinteistöpalvelukeskuksen johtaja Heikki Laukala, tutkivat tulevan teatteritalon parasta mahdollista sijoituspaikkaa. Molemmat hylkäsivät tutkimustensa jälkeen monta vaihtoehtoa ja päätyivät yksimielisesti tonttiin Vesiputoustalon edessä.

Noin neljän viime vuoden aikana teatteri on palkannut useita eri asiantuntijoita tutkimaan sitä, millainen olisi toiminnallisesti hyvä teatteritalo. He yhteistyössä teatterin omien asiantuntijoiden kanssa ovat tehneet luonnokset tilaohjelmaksi ja tilojen keskinäiseksi sijoitteluksi eli teknisiksi piirustusluonnoksiksi tulevaa arkkitehtisuunnittelua varten.

Pöydälläni on noin 8 cm pino näitä papereita.

Tapiolan kehittämissuunnitelmassa on Vesiputoustalon tontille suunniteltu teatteri mukana.

Nyt Laakso ja Ainetdin pyyhkityttävät näillä papereilla ties mitä osaa kehostani ja vedättävät ne sen jälkeen vähintään paperinkeräykseen elleivät muualle ja kehottavat em. toimikuntien puheenjohtajia vähintään häpeämään.

Suunnittelutyö on ollut turhaa, he sanovat, teatteri kannattaa kaivaa maan alle tai laittaa kulttuurikeskuksen siiveksi.

Heidän mielestään minä olen ammattitaidoton, samoin kaikki palkkaamani asiantuntijat. Heillä ilmeisesti on ammattitaitoisempia neuvojia ja teatterin tuntijoita, vain sen verran ujoja, etteivät uskalla kertoa nimiään.

Vai onko näiden vuosia sitten jo mahdottomiksi todettujen ehdotusten uudelleenkaivamisen takana jotain muuta? Onko joku jonnekin muualle hotellia havitteleva Toivo Sukari kaatamassa teatterihanketta siksi, että sen mukana kaatuu myös Tapiolan keskustaan rakennettava hotelli?

Teatterilaisen mielikuvitus on villi, salaliittoteoriat hauskoja.

Päivän mietelause: Poliitikko on tilannerehellinen.

Jäähyväiset Elisalle!
Keskiviikkona 7.4.2010

Pääsiäismaanantaina illalla kaatui teatterin verkko. Tiistaina Elisa lupasi hoitaa asian kiireellisenä. Kello 15.15 tiistaina verkko ei kuitenkaan vielä toiminut, eli seitsemän tuntia ei ole Elisalle kiire!

Tiistaiaamun uutinen valtakunnan turvapalveluiden ja valtionhallinnon oman verkon rakentamisesta jotenkin asettuu raameihinsa. Saisiko teattereiden lipunmyynnin samaan porukkaan?

Käyttöpäällikkömme noukki aamulla Elisan kotivisuilta yritysten tukipuhelimen numeron, soitti siihen, jonotti. Numero oli väärä, sieltä annettiin uusi. Soitti siihen, jonotti, jälleen väärä, jälleen uusi ja jonotus.

Kello 12 hänelle tuli tekstiviesti Elisalta: halutessasi osallistua tutkimukseemme puhelinpalvelustamme, valitse 1. Yksi hailee.

Meidän tulisi myydä lippuja  maailmankuulun hollantilaisen teatterin Hotel Modernin tämänviikkoiseen Shrimp Tales -vierailuun ja jonottajille peruutuspaikkoja Esitystalouteen, Elisa estää lipunmyynnin.

Meidän piti lähettää medialle taustoja Shrimp Talesin lehdistötilaisuudesta, Elisa esti tiedottamisemme.

Verkko alkoi toimi tänään keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Miksiköhän vaihdamme verkkopalvelinyhtiötä?

Päivän mietelause: Aika muuttaa lauseita. "Etsitään verkkoa" etääntyy kalastuksesta.