Teatteritalohanke etenee. Hitaasti mutta varmasti.
Torstaina 28.1.2010

Istuin aamulla kokouksessa, jossa vaihteeksi käsiteltiin Tapiolan kehittämissuunnitelmia, mukana teatterin väkeä, koko teatterikorttelin hankkeen ihmisiä, kaavoittajia ja Tapiolan kehittäjiä. Jälleen kerran ilmeni, kuinka monitahoisesta asiasta on kysymys, kuinka monia asioita tulee ottaa huomioon ja kuinka monen intressipiirin mielipiteitä kannattaa kuunnella.

Tämä tarkoittaa sitä, että teatterirakennuksen suunnittelu etenee, vaikka siitä juuri nyt julkisuudessa niin vähän kuullaankin. Ja viisaasti se on mukana koko Tapiolan kehittämishankkeessa, metroasemia myöten. Kun pohjustustyö saadaan niin pitkälle, että sitä koskeviin tuleviin lukuisiin kysymyksiin osataan vastata, voidaan suunnitelmat esitellä päättäjille.

Usein valitetaan byrokratian hitaudesta. Minusta tuntuu, että hyvä byrokratia on elintärkeää isojen asioiden valmistelulle. Hyvä byrokratia kerää useita asiantuntijoita valvomaan kaupunkilaisten ja kansalaisten etua, valvomaan, että ei tehdä huonoja tai hätiköityjä ratkaisuja, että harkitaan hetki ennen kuin tehdään.

Hyvät harkitut päätökset uudesta teatteritalosta on tehtävä tämän tai viimeistään ensi vuoden kuluessa, jotta teatteri osaa suunnitella toimintaansa. Joudumme nykyisistä tiloistamme pois vasta saadun uuden jatkon ansiosta vuoden 2013 lopussa. Talo puretaan. Jotta osataan suunnitella teatterin ohjelmistoa siitä eteenpäin, kiinnittää näyttelijöitä ja ohjaajia, pitää tietää missä tiloissa silloin toimitaan. Ja koska päästään uuteen taloon.

Hyvä byrokratia kuulee nämä käytännön rajat ja tekee oikeat päätökset. Jos se ei tee päätöksiä ajoissa, tulee päätökseksi vaarantaa teatterin koko toiminta. Toki sekin päätös voidaan tehdä, mutta minusta se on huono päätös.

Ja päivän mietelause:
Jokainen yhteiskunnallinen tavoite vaatii toteutuakseen vallankäyttöä.

Mitä voi odottaa tulevaisuudelta?
perjantaina 15.1.2010

Helsingin Sanomien teatteritoimitus on supistunut Kirsikka Moringin siirryttyä eläkkeelle. Nyt toimitus on yhtä kuin Suna Vuori ja kaksi avustajaa. Kaikki tuki Sunalle, yhden ihmisen hoidettavaksi tontti on valtakunnan suurimmassa lehdessä iso. Jo pelkästään pääkaupunkiseudun teatteritarjonta on niin runsasta, että kateeksi sen seuraamisen työmäärä ei käy, ja ennakoitavissa on, että muun maan tarjonta jää pääosin avustajien harteille.

Kuin lähtölaukaukseksi Suna Vuori - eli siis Helsingin Sanomien koko teatteritoimitus - summasi pääkaupunkiseudun kevään teatteritarjontaa. Onhan lehden nimikin nimenomaan Helsingin Sanomat. Onneksi Espookin mahtui joukkoon.

Suna oli nostanut odotusten kohteeksi Juha Jokelan Esitystalous-näytelmän ensi-illan helmikuussa. En tiedä mistä syystä, liittyykö tulevan tehtävän mammuttimaisuuden rajausvaatimuksiin, mutta jotenkin tuli tunne, että hän ei laske vierailujamme teatterimme ohjelmistoon. Vaikka niille rakentuu jo sääntöjemmekin mukaan koko teatterin toimintaperiaate. Saattaa olla, että painotus on harkittu.

"Jos kuitenkin halutaan avata silmiä, ravistella näkökulmia sekä saada ihmiset todella muuttamaan ajatteluaan..."

Lupaan, että Jokelan esitys avaa silmiä ja ravistaa näkökulmia, mutta muuttaako se ihmisten ajattelua...kenties. Mutta tällaisiin odotuksiin minä teatterin ohjelmistoa suunnittelemalla pyrin vastaamaan myös mm. Elävien ajattelijoiden klubilla. Tätä kysyntää voisivat täyttää myös vaikkapa Susanna Alakosken Svinalängorna Riksteaternin vierailuna ja Mika Ripatin Tukholma Oulusta.

Ulkomaisista unkarilaisen Béla Pintér & Companyn Gyevushka (Tyttö) ja hollantilaisen Hotel Modernin Shrimp Tales ovat Espoon ohjelmistossa olevia maailmankuuluja teattereita ja esityksiä, nyt ne eivät sisälly HS:n teatteritoimituksen tämänpäiväiselle odotuslistalle. Ehkä seuraavalle?

Ehkä toimitus valmistaa, valistaa ja taustoittaa pääkaupunkiseudun yleisöä ennalta näiden huippuesitysten vierailuille? Jos on resursseja, aikaa ja palstatilaa...

Espoon keväälle osuu Jokelan lisäksi vielä kaksi kotimaista kantaesitystäkin: Eija Ahvon, Susanna Haaviston ja Louise Frostin Huomenna sekä Otso Kauton ja Markku Hoikkalan Guru. Molemmat lähtevät Espoon ensi-iltojensa jälkeen kiertueille, Quo Vadiksen jurtta maan rajojen ulkopuolellekin. Odotusarvot siis ovat olemassa, saa nähdä mahtuvatko HS:n agendalle.

Ikävää, jos rajusti supistettu valtakunnallisen päälehden teatteritoimitus aika- ja palstapulan takia heti vuoden alussa joutuu priorisoimaan eli lukitsemaan koko kevään esitysten kiinnostavuusasteen julkisesti. Ennen vanhaan uteliaisuus sekä ahneus hämmästelyyn ja yllätetyksi tulemiseen kuuluivat kriitikkojen toimenkuvan iloisiin puoliin, soisin mieluusti lehden antavan Sunalle aikaa ja resursseja ammatin tällekin osiolle.

Päivän mietelause:
Taideteoksen tekijä on tehnyt jotain myös itselleen, viihteen vain muille.

Haluaako Taiteen keskustoimikunnan uusi puheenjohtaja
lakkauttaa Espoon Kaupunginteatterin?
keskiviikkona 13.1.2010

Leif Jakobsson aloitti Taiteen keskustoimikunnan uutena päätoimisena puheenjohtajana. Onnea uudelle työlle!

Jakobsonista oli mittava haastattelu Helsingin Sanomissa tänään 13.1. isoilla otsikoilla. Otsikot tietysti tekee/valitsee toimitus, ja siellä vielä eri henkilö kuin se, joka haastattelee, joten saattaa olla, että kommentoin seuraavassa enemmän Helsingin Sanomien toimitusta kuin Jakobssonia, vain he sen tietävät.

Toivon, että Jakobsson korjaa, jos olen väärässä. Ellei, lienen oikeassa.

Olen ollut Espoon Kaupunginteatterin johtajana nyt 10 vuotta ja koko tämän ajan on teatterisäätiön hallitus ajanut Espooseen uutta teatteritaloa. Tulevalle Suomen Kansainväliselle Teatterille.Nyt Jakobsson Taiteen keskustoimikunnan auktoriteetilla kieltäisi sen rakentamisen. "Uusien kulttuurirakennusten rakentamisen hän lopettaisi, sillä seiniin laitetut rahat ovat pois sisällöstä."

Mielestäni olen nykyistenkin seinien sisälle tuonut sisältöä, esimerkkinä vaikkapa seuraavaksi ensi-iltansa 10.2. saava Juha Jokelan uusi näytelmä Esitystalous.

Espoon Kaupunginteatterin talo puretaan, mutta Jakobsson ei haluaisi rakentaa sille uutta. "Moni haluaa tehdä taidetta mieluummin kadulla, tai vaikkapa rautatieasemilla, kuin instituutioissa."

Kutsunko Peter Brookin seuraavan esityksen Espoon asemalle? Riksteaternin kadulle? Toki säästäisimme narikkahenkilökunnan palkat, kun yleisö pitäisi tammikuussa takit varmasti päällään.

Espoon Kaupunginteatteri tekee tänä vuonna yhteisproduktioita ainakin viiden "vapaan ryhmän" kanssa, kutsuu vierailulle esityksiä muista Suomen kaupungeista ja ulkomailta. Tämä toiminta lakkaa, kun sillä ei ole taloa. Ja uusi Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja tahtoo juuri tätä? Lakkauttaa Espoon Kaupunginteatterin?

Mitä sanoo Valtion näyttämötaidetoimikunta? Sen puheenjohtaja Ahti Ahonen, joka jo lisärakennuksensa Ouluun sai? Mitä koko Taiteen keskustoimikunta, onko samaa mieltä puheenjohtajansa kanssa?

Koskeeko sama teesiksi Helsingin Sanomien etusivulle naulattu kanta myös Tapiolaan suunniteltua design-museota? Entä jos jossain päin Suomea teatteri vaikka palaa - ei rakenneta Vanhaa uudestaan, uutta vanhan tilalle?

Jos ei muuta, Leif Jakobssonin näkyvä kannanotto tukee niitä, jotka vastustavat Espoon Kaupunginteatterin jo pitkälle suunniteltua uudisrakennusta. Niitäkin kas Espoossa valitettavasti on. Tätäkö Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja haluaa?

Päivän mietelause: Kun muistat sanatarkasti  mitä joku sanoi, muistat vain mitä kuulit.

Onnea Esko Pesoselle!
tiistai 12.1.2010

Näyttelijä Esko Pesonen täytti eilen maanantaina 11.1. Turussa 85 vuotta. Onnea Esko! Hienosti hänen viimeisin työnantajansa Turun Kaupunginteatteri järjesti syntymäpäiväjuhlat, paikalla sukua neljässä polvessa ja meitä hänen työkumppaneitaan teatterin, tv:n ja elokuvan puolelta lukuisin määrin, vain vainajat puuttuivat, joskin ymmärrettävistä syistä.

Esko on ollut ja on suomalaisen teatterin pieni suuri mies, nyanssien ja pienten keinojen virtuoosi, hieno ihminen, joka ajattelee niin näyttämöllä kuin sen ulkopuolellakin sydämellään ja inhimillisillä huomaavaisilla aivoillaan. Ei hän numeroa itsestään ole tehnyt, ei mennyt hömppäohjelmien juontajaksi ammattikunnan mainetta häpäisemään, vaan tehnyt jokaisen, pienenkin, roolin tarkasti ja huolella hahmoaan rakastaen. Taiteilija, jonka käsiala ja tyyli voisi olla minimalismia lähellä. Näyttelijä.

Christer Kihlmanin Casablancan koirissa teimme 70-luvulla ensi kertaa yhteistyötä Turussa, sen jälkeen monesti. Esko sai näytellä (tai joutui?) pahaa suppean fasistisesti ajattelevaa miestä vastoin hänen omaa humaania kilttiä luonnettaan, tuntui nauttivan työn haasteesta: piirtää jokin aivan erilainen sielu näyttämölle. Kihlman oli kirjoittanut roolille repliikin jotenkin "ne (homot) sais hirttää munistaan lähimpään lyhtytolppaan!" ja kun Esko kerran erittäin keskittyneesti sanoi "...lyhimpään lähtötolppaan!" ei hän lainkaan ymmärtänyt miksi muut lavalla ja sitten katsojat alkoivat nauraa hysteerisesti.

Kiitos Esko niistä yli kymmenestä yhteisestä työrupeamasta Turussa, mm. Tulitikuista, Mitä kuuluu Meierista, Vanhanaikaisesta komediasta ja Siperiasta, opista ja tuesta ja ystävyydestä. 90-vuotisjuhlilla viimeistään tavataan seuraavan kerran, todennäköisesti jo monta kertaa sitä ennen Turun Kaupunginteatterin ensi-illoissa.

Päivän mietelause:
Sananvapaus: kuka tahansa saa ostaa sanomalehden.

Terveisiä Yleisradiolle!
maanantaina 11.1.2010

Ajan autolla paljon, ajaessani kuuntelen radiota. Viihdyn YLEn puheella, muillakin YLEn kanavilla, YLE Suomi lähettää liikennetiedotuksia. Pari esimerkkiä:

Ajoin perjantaina ennen joulua moottoritietä Tampereelle, ja ennen Lempäälää molemmat kaistat seisoivat, punaisia perävaloja niin kauas kuin silmä siinti. Soitin YLEn keskukseen liikennepalveluun raportoidakseni stausta (saksaa, tarkoittaa seisakkia moottoritiellä), keskus vastasi, että tähän aikaan otamme vastaan vain viranomaistiedotteita.

Kuuntelin radiota, se ei tiedottanut tunnin siinä seistessämme mitään. Kun jono liikkui, tuli tiedote, että Lempäälässä on ruuhkaa, bussi palaa. Vaihtoehtoisia reittejä ei ehdotettu, poliisi ei ohjannut liikennettä. Vika ei varmaankaan ollut YLEn, vaan viranomaisten. Onneksi ei ollut kiire esitykseen tai muuallekaan.

Ajoin loppiaisaattona iltakahdeksalta jälleen Helsingistä Tampereelle, nyt liikennetiedote sanoi moottoritien alkuun päästessäni, että Nurmijärvellä on onnettomuus, tie saattaa ruuhkautua. Pohdin, käännynkö vanhalle Tampereen tielle vai jatkanko moottoritiellä, ja edellisestä viisastuneena annoin mennä. Oikeassa olin, tiedote oli tunteja myöhässä, onnettomuus korjattu ja tie veti. Ennen Tamperetta ei tullut tiedotetta, että tilanne ohi. En edelleenkään usko, että vika oli YLEn, vaan viranomaisten.

YLElle voisin kyllä huomauttaa, että liikennetiedotteita voisi jakaa myös muille kuin YLE Suomea kuunteleville autoilijoille. Sitä iskelmän renkutusta ja paikallisradiotoimittajien hyvääpäivääkirvesvarttalätinää ei koskaan jaksa koko matkaa.

Kerran soitin pitkän puhelun Elisan keskukseen, Helsingistä Iittalaan sain odottaa, että minulle vastattaisiin. Puhelulle tuli mittaa yli 100 km.

Uusi vuosikymmen alkoi, ajattelin alkaa päättää blogini aforismiyritykseen.

Päivän mietelause: Ilman elämyksiä et elä.