Haluan taidevakoojan viran!
maanantaina 31.8.2009

Raoul Grünstein on nostanut keskusteluun kulttuurin ja taiteen valtion tuen laatukriteerit. Opetusministeriön virkamies Riitta Kaivosoja on säestänyt: tällaisia aletaan ministeriössä tutkia.

Samaan aikaan Virossa säädetään lakia, jossa valvotaan viron kielen laatua - huonolla kielellä kirjoittamisesta saisi sakot. Jaan Kaplinski ilmoitti lopettavansa kirjoittamisen viron kielellä jos laki menee läpi.

Haluan tällaisen laatua valvovan valtion taidevakoojan viran. Koska en asu Helsingissä, voisin vakoilla pääkaupungin taiteen ja kulttuurin laatua. Olisin vakoojien joukossa siis varmaankin poikkeus. Että istumiseni konserteissa, teattereissa, tanssiesityksissä, arkkitehtien hotellisuunnitelma- ja muissa palavereissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä ei paljastuisi laatuvakoiluksi, minut tulisi palkata peitenimellä. Irlantiin keskiviikkona matkustavana ehdotan koodinimeä O'Hrana.

Ja jos Korjaamolla on yksikin huono esitys, O'Hrana tiputtaa valtiontukia! Helsingin juhlaviikkojen tuki taas pienenee siitä, että yleisön istumisen laatu on pääsylipputulojen maksimoimiseksi liian ahtaaksi pakatuissa katsomoissa lattiatyynyillä niin huono. Tai jos Asko Sarkola unohtaa jossain farssissa repliikin, Radion Sinfoniaorkesterin kolmas viulu soittaa väärän nuotin, jonglööri pudottaa pallon tai akrobaatti putoaa trapetsilta, O'Hrana tietää, O'Hrana löytää! Taidan pyytää provisiopalkkausta.

Ja lopulta kaikki uusi Suomessa tehtävä taide saadaan tuen menetyksien pelossa noudattamaan valtion laatukriteereitä. Saman tien voitaisiin ottaa käyttöön virolainen metodi: jos joku epäonnistuu tai tekee huonoa, sakkoja!

Minusta on outoa, että tämä oikeistohallitus, jonka filosofiaan kuuluu taloudessa vapaa kilpailu ja ajatus, että asiakas valvoo tuotteen laatua, yhtäkkiä alkaa suunnitella keskusjohtoista valtion kontrollia taiteelle ja kulttuurille. Vai piilottaako se laadun taakse politiikan - vasemmistolainen taide on huonoa? O'Hranapa ei politiikkaan sekaannu, hän on puolueeton valtion taidevakoilija, joka löytää huonon kaikkialta ja haluaa pitää työnsä hallituksen kokoonpanosta riippumatta!

Tällä keskustelullahan jo on laadunvalvonta ja valvojana parin lehden kulttuuritoimituksen pomot. He valitsevat keskusteluun sopivat mielipiteet ja antavat niille tilaa lehdissään. Koodinimenä heillä lienee korealaisvaikutteinen Sen So Ri.

Jos nyt joku Esa-Pekka Salonen tai Kaija Saariaho sanovat mielipiteen, joka hivenen poikkeaa lehden toimituksen linjasta, voi toimittaja aina laittaa nimellään oman haastattelunsa tyrmäyksen siihen viereen: "he ajavat omaa asiaansa". Vesa Sirén ei kuitenkaan tullut kysyneeksi, oliko heidän asiansa yhtenevä Suomen intressin kanssa. Oli. Ja tuota pienemmät julkkiksethan eivät ole kiinnostavia, tavisten mielipiteistä puhumattakaan.

Kun minulta pyydetään yleisönosastokannanotto Suomen Kuvalehteen Risto Niemisen artikkelin johdosta, on se "liian pitkä" ja pannaan verkkolehteen. Paikka!

Kulttuuri- ja taidepolitiikasta ei käydä keskustelua, koska se sensuroidaan. Miksi lyödä päätään seinään kerta toisensa jälkeen - Hesari julkaisee mitä tahtoo, Yle ja Suomen Kuvalehti samoin.

Laaduntarkkailijat kyllä saattavat antaa anteeksi, mutta muistavat seuraavissa apurahojen jaoissa?

Taidevillasukkia Afrikkaan, designbikineitä Antarktikselle?
keskiviikkona 12.8.2009

Risto Nieminen laukoi poleemisia mielipiteitä suomalaisesta kulttuurista Suomen Kuvalehden haastattelussa ja ylitti kulttuuriuutisten kynnyksen. Hän haastaa keskustelua asiasta, niinpä sanon sanaseni minäkin.

Riston näkökulma on helsinkiläinen. Niinpä paikallislehti Helsingin Sanomat haastatteli helsinkiläistä "pienen maan kulttuurieliittiä", johon kuuluu tasan kolme pääkaupungin kulttuurialan johtajaa, ja täten jatkoi Riston avaamaa "keskustelua", jota "tässä maassa ei liikaa ole".

Olen aiemminkin ollut Riston kanssa täsmälleen samaa mieltä kulttuuriviennin tukemisesta, on älytöntä lohkaista isoja summia taiteen vähistä rahoista sellaisen kulttuurin viemiseen, jota kukaan ei ulkomailla halua. Taidevillasukkia Afrikkaan, designbikineitä Antarktikselle. Suomalaista teatteria, orkestereita, elokuvaa, kirjoja, tanssia, sirkusta voidaan viedä ulkomaille, kun se on tarpeeksi tasokasta, kun sille on maailmalla kysyntää. Jos esityksellä on kutsu jollekin festivaalille tai kiertueelle, sen matkustamista sinne tulee tukea. Helppo vientitukiperiaate.

Mutta vientikelpoisen tasokkaita esityksiä ei täällä tehdä, ellei täällä nähdä maailman huippuja, ellei tueta kulttuurituontia. Kiitos Risto, hyvin sanottu.

Risto ei puhu mitään kulttuurin tuotteistamishankkeista, formaattien luomisesta. Sääli, niissä riittäisi hämmästelemistä. Ministeriöt ja erilaiset uusfirmat kouluttavat meitä potentiaaleja suomalaisen kulttuurin ammattimaisia viejiä tuotteistamaan paketteja, jotta niitä voitaisiin viedä helpommin, kenties jopa monistaa. Madonnan konsertti on vientituote ja hyvä sellainen. Mutta siihen tarvitaan ensiksi Madonna, jolle on kysyntää.

Risto kehuu kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kulttuurilinjaa. Kehuu, koska sai häneltä paljon lisää rahaa. Samassa kohdassa hän kuitenkin moittii sitä, että valtaosin Helsingissä toimivat vapaat teatteriryhmät eivät pääse teatterilain piiriin - kas kun ei Helsinki pidä niistä huolta, onhan niiden yleisö enimmiltään juuri siellä! Risto ei suoraan ehdota, että lakkautetaan Kajaanin, Kemin ja Oulun teatterit ja annetaan niiden henkilötyövuodet ryhmille.

Onhan hallituksella ollut pitkän ajan teatteripoliittinen ohjelma: lisätään valtion tukea pääkaupunkiseudulle ja vähennetään muualta. Ja Helsingillä omansa: lisää rahaa isoille, hiluja pienille jos mitään.

Risto sanoo: "Kristian Smeds on toistaiseksi ainoa suomalainen teatterintekijä, joka on huomattu ulkomailla". Hän ei ole teatterin ammattilainen, joten virhe on ymmärrettävä, hän ei tunne Ralf Långbackan, Kalle Holmbergin, Jouko Turkan retkiä maailmalle, vielä vähemmän Hurjaruuthin, Quo Vadiksen, Mikko Viherjuuren, Tauno Yliruusin ja muiden.

Mutta olennaista ei ole, ketkä nimilistasta puuttuvat, vaan mielestäni tulee tutkia sitä, mitä tarkoittaa lause "huomattu ulkomailla" ja onko se jonkin arvoista. Missä ulkomailla? Huomattu miten? Luulen, että lauseen tulisikin kuulua "jonka ulkomailla olo on huomattu Helsingin Sanomissa".