Valheita ja vedätyksiä sekä muita teatteriesityksiä
torstai 27.09.2007

Kirjailija luovuttaa uuden esikoisnäytelmän saatesanoilla että olen ensimmäinen lukija, se ei ole vielä valmis. En sano, kuka on kirjoittaja. Mutta olen hänet kyllä tavannut...

Saan näytelmän matkalukemisiksi, kun lähden parin tunnin kuluttua Tukholmaan katsomaan Christer Henrikssonin Dr Glasia ja Sundsvalliin esityksen Krom ljuger aldrig kenraaliharjoitusta. Toivon, että ne sopisivat meille vierailuiksi keväällä 2008.

Eilen palautin uuden aforismikokoelmani Ajatusvoikukkia korjaukset editoijalle, toiveena on saada kirja ulos ennen 60-vuotispäivää 7.10. Kävin Tampereella katsomassa Teatteri Siperian ensi-illan Valheita ja vedätyksiä. Kepeää teatterileikkiä taitavasti esitettynä, kokonaisuus ehkä hivenen sketsimäisen hajanainen, mutta viihdyin.

Viikonloppuna näin Vilnassa Sirenos-festivaaleilla kahdeksan liettualaista uutuusesitystä, sitä ennen ahkeraa reissaamista kotimaassa. Mikkelin Myrskyluodon Maija oli sen verran tasokas, että sen kutsun keväällä Espooseen, jos rahamme riittävät. Se on isohko produktio. TTT:n Loppuun asti lystikkäät oli hyvä esitys, oivaltavaa, rentoa ilmaisua, hauska, kepeä.

Teatteritalon ennakkosuunnittelu on intensiivistä, ensimmäiset luonnokset siitä, minkälaisen rakennusmassan talo yhdessä hotellin kanssa maisemaan vaatisi, on tehty; ilahduttavasti tuntuu mahtuvan tällaisen maallikon silmin. Tärkeää olisi saada aikaan niin upea talo, että sitä hämmästellään vielä kahdensadan vuoden kuluttuakin, ja niin hyvä teatteri, että se suurempia peruskorjauksia kertaakaan tekemättä myös toimii vielä silloin.

Suomi teatterimaana ansaitsee sellaisen

Terävä vieraskynä
tiistai 11.09.2007

Ärhäkän flunssan jälkeen. Tunnollisesti sairastettu viikonloppuna.

Helsingin Kaupunginteatterin esitykset Geneve ja Producers olivat kumpikin lajissaan hyviä: lajille uskollisia, tyylitajuisia, ammattitaitoisia, hyvin näyteltyjä, hyvin tuotettuja. Pasi Lampela jatkaa tiukasti valitsemallaan ajan ja paikan ykseyden muodollaan, parantaa taitojaan. Lajissa sudenkuoppana vaanii yllätyksettömyys, ennalta-arvattavuus ja se, että roolit ovat näytelmässä komennuksella eivätkä elä omaa elämäänsä. Ihan kokonaan Pasi ei vielä näitä kuoppia vältä ja rytmi hivenen hakkaa, mutta hieno esitys kaikin puolin. Hesarin kriitikko Lauri Meri löysi Albeen, Mannerin Uudenvuoden yötä ei. Onnea Pasille.

Producers on musikaalina lajityypissään hieno suomalainen toteutus. Roine on upea, Timonen, Halme, Kinnunen, Tuokko ja Kaskilahti myös. Jos pitää musikaaleista, tästä pitää - jos ei, sitten ei.

Tästä aasinsilta tämän päivän (11.9.) Helsingin Sanomissa olleeseen vieraskynään, jossa tutkija Erik Pöntiskoski pohdiskelee suomalaisen elokuvan yhteiskunnan tukea. Kärjistäen: lisä tuki ei laatua paranna, vähennetty tuki ehkä pakottaisi kaupallistamiseen ja sitä kautta laadunkin paranemiseen, viihde-elokuvista kun on kysymys. Teatterilaistenkin kannattaa lukea!

Kas kun teatterilakiin suunnitellaan muutosta, joka epäisi yhteiskunnan tuen teattereilta, jotka jakavat osinkoa voitostaan. Ehdottomasti oikea sulku, en ymmärrä ainoankaan teatterin sitä vastustavan, koska teatterit eivät voittoa tuota eivätkä osinkoa jaa.

Vaan miten käy lain valvojan ja tulkitsijan, kun teatteri käyttää yhteiskunnan tukeaan ostamalla palveluja (tekijänoikeuksia yms.) yhtiöiltä jotka jakavat voittoja? Suomi on harvoja maita, joissa kaupallisia suurmusikaaleja tuotetaan yhteiskunnan tuella; selitys on aina ollut se, että muuten niitä ei täällä tehtäisi. Olisiko pääkaupunkiseutu jo riittävän suuri markkina-alue? Muut kaupungit ilman muuta eivät. Mitä täyskaupallisuus tekisi laadulle? (Lue vieraskynä HS 11.9.)

Henkilötyövuosia ja käsikirjoituksia Kiinasta
keskiviikko 05.09.2007

Opetusministeriö esittää vuoden 2008 budjettiin henkilötyövuoden hinnan korotusta. Hyvä.
Se esittää myös, että henkilötyövuosia olisi kahden hintaisia. Outoa, huono.
Ne teatterit, jotka eivät ole ilmoittautuneet arvonlisäverovelvollisiksi, saavat korotettua henkilötyövuoden hintaa.

Jos OPM voi omalla harkinnallaan vaihdella henkilötyövuoden suuruutta - tällä kertaa veroperustein - kai se voi sen tehdä toistekin, jollain muilla perusteilla. Vedoten esimerkiksi siihen, että jokin (helsinkiläis)teatteri maksaa korkeampia palkkoja, sen henkilötyövuosikulut siis ovat suuremmat. Tai koska vierailuteatterilla on henkilötyövuoden piiriin laskemattomia matka- majoitus- ja rahtikuluja muita teattereita enemmän, se voisi saada korotettua tukea. Tai lastenteatterit, koska niiden lipun hinnat ovat niin alhaiset.

Entä täyskunnalliset teatterit, jotka eivät ole alv:n piirissä, mutta jotka tekevät hankinnat kunnan kautta ja siis hyötyvät alv-palautuksista?

Voisiko OPM päättää maksaa korotettua taiteilija-apurahaa niille, joilla verotus on korkea? Onko kyse OPM:n kannanotosta verohallinnon ratkaisuihin?

Mielenkiintoista nähdä, syntyykö asiasta keskustelua. Ainakin Suomen Teatterit ry. on päättänyt olla reagoimatta. Tiedän, koska istun sen hallituksessa, enkä saa ajatuksilleni tukea.

Luen Markus Kanniainen-nimisen kirjoittajan Kiinasta minulle lähettämän dadaistis-surrealistisen näytelmän Henrik Setsuuri, hän tarjoaa sitä ohjelmistoomme. Vastaan kiitos meille ei, ehdotan muita teattereita.

Hyvää ja huonoa teatteria
maanantai 03.09.2007

Aamulla Suomen Teatterit ry:n teatterigaalatyöryhmän kokous. Mielenkiintoisia suunnitelmia.

Viime päivinä paljon esityksiä: Tampereen Työväen Teatterin ensi-ilta Pähkähullu hotelli, Tampereen Teatterin Likaiset kädet ja Helsingin Juhlaviikkojen esitykset venäläinen Kolme sisarta ja Question de directions, Collectif AOC. Ammattilaisen paljon nähnein silmin TT:n Sartre oli rauhallista, hyvin näyteltyä sisällöltään mielenkiintoista teatteria, muut eivät.

Juhlaviikoilla näin viisi ulkomaista esitystä ja jäin hämmästelemään, mistä joukosta juuri nämä olivat jääneet parhaiksi eli ansainneet kutsun. Koin saman tunteen myös Tampereen Teatterikesässä nähtyäni 12 esitystä (joista neljä ulkomaista) ja ilahduin vain kahdesta kotimaisesta. Tässä saattaa tietysti olla kyse siitä, että makuni/käsitykseni hyvästä teatterista on eri kuin valitsijoiden...

Käyn katsomassa Ykkösketjun läpimenoharjoituksen. Onpa hyvä näytelmä, jotain Beckettiä mukana. Näyttelevät hyvin, oikeita ihmisiä lavalla, tarkka ohjaus, ajateltu ja persoonallinen. Itse ehkä olisin painottanut joitain asioita toisin, mutta Samulin ja työryhmän tulkinta on myös perusteltu. Yllättävän koskettava ja ajatteluttava, jää hiusten ja ihon alle pitkään. On tulossa hieno esitys, kunhan ehtivät ensi-iltaan.