Laitoksia ja teattereita
perjantai 22.02.2008

Teatterikeskuksessa puhetta johtava Esa Kylmälä puhuu johtamansa keskuksen nettisivuilla taiteesta.

Sitaatti: "Pystyykö Helminen erittelemään, mitä mahdollisuuksia kriisi on luonut laitosteattereissa työskenteleville? Miten työpaikassa voi edes tehdä luovaa työtä, saati sitten katsojille ja tekijöille nautittavaa taidetta, jos työntekijät roikkuvat vuodesta toiseen löyhässä hirressä odottaen päivää, kun lappu lyödään luukulle?"

Kylmää. Teatterikeskuksella siis on puheena johtaja. Taiteellinen. Varmaan yhdistyksen jäsenet ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Hyvä.

Hän puhuu johtajan valtuuksillaan että "laitosteatteri" eli "kiinteä ammattiteatteri" on ollut kriisissä 50-20 vuotta, mutta tämä kriisi ei ole tuottanut mitään suomalaiseen teatteritaiteeseen. Pyh. Tyhmää. Yritänpä siis eritellä mitä mahdollisuuksia kriisi on luonut.

Sivuhuomautus: olin mukana perustamassa AHAA-teatteria ja teatterikeskusta(1971), mutta jo sitä ennen kirjasimme silloisina 60-luvun lopun teatterikoululaisina yhdessä Markus Packalénin kanssa (molemmat muuten tulevia monien kiinteiden ammattiteattereiden ohjaajia, taiteilijoita ja myös johtajia!) yhteispohjoismaisen Vaasa-seminaarin alustukseemme lauseen: "Laitosteatteri on perseessä oleva laho oksa, joka tukkii luonnolliset toiminnot". Olimme nuoria (noin 22 v) ja tiesimme mistä puhuimme!

No sitten teatterikoululaisena minut vietiin katsomaan suomalaisia "laitosteatteri"esityksiä, esim. Seinäjoelle, Turkuun, Helsinkiin ja muualle. AHAA-teatterin kiertueilla katsoin niitä ahneesti lisää. Silti kesti liian kauan ennen kuin ymmärsin, että kokemus ja ammattitaito ovat muualla kuin minulla; näihin päiviin. Yleisökin on aina ollut minua viisaampi.

Että suomalainen kiinteä ammattiteatteri ei olisi mahdollistanut taidetta teatterissa, sen uudistamista, on samanlainen tietämätön ja sivistymätön yleistävä poleeminen väite kuin minun ja Markuksen aikanamme sentään kielellisesti herkullisemmin muotoilemamme persetyhmyys.

Yleisölle me kai taidettamme teemme, teatterikeskus?

Hatara muistinvarainen suppeansubjektiivinen ja kovin puutteellinen kokemuserittely kiinteiden ammattiteattereiden esityksistä, jotka minusta ovat uudistaneet koko suomalaista teatteria eli pitäneet sen yleisöä herkillä, mutta samalla saaneet sen hyväksynnän.

Jouko Turkan Tulva Seinäjoella -60-luvulla. Vau! Siitä edelleen esim. Tulitikkuja lainaamassa ja Täällä Pohjantähden alla Joensuussa. Daniel Hjort Åbo Svenskanissa. Runar ja Kyllikki ym. Kotkassa.

Siinä näkijä missä tekijä Helsingissä muutti kerralla koko suomalaisen teatteriajattelun, se oli merkkipaalu, teos. Ohjaajan taideteoksen vaikutus sen jälkeiseen suomalaiseen teatteriin on vielä tutkijoilta ehkä havaitsematta, mutta kyllä sen Jouko sai tehdä isossa kiinteässä teatterissa.

Viisas neitsyt, Tie Damaskukseen jne. Helsingin kaupunginteatterissa. Kansallisteatterin aika. Rakkaus-trilogia Lappeenrannassa, Porissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa tehtiin myös Lontoossa. Jouko ja vapaat ryhmät?

Kalle Holmbergin kaikki Lapualaisoopperan jälkeiset työt, teattereina HKT, TTT, Kansallisteatteri, Ooppera ja muut. Kallen 7 veljestä - yleisömenestys ja taiteellinen voitto kriisiytyneessä Turussa. Että laitosteatteri ei toimi an sich? Että taide ei saa yleisöä? Saa, jos se osataan tehdä! Kristian Smedsin Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa. Aikansa ilmiöt.

Ralf Långbacka. Hän antaa kokemuksensa Viirukseen vanhemmalla iällä. Hienoa.

Opiskelkaa Eino Salmelaisen, Vili Auvisen tai Eugen Terttulan teatterin uudistaminen suomalaisissa "kriisiteattereissa", Mauno Mannisen Intimiteatterissa. He ovat suomalaisia teatteritaiteilijoita, aikansa uudistajia, rohkeita, ja heitä riittää. Valle Yrityksestä Ilkka Aron, Tuula Väänäsen, Hetu Niemisen, Jussi Ahtisen, Allu Tuppuraisen, edesmenneen Tapio Hämäläisen, Rippen, Jorman, Mikan, Tellen, Räikän Ossin, Hannun, Maria Heiskasen ja ...anteeksi te muut, pakko hypätä... kautta Janiin ja Anttiin.

Vivica Bandler oli ison kriisiytyneen ammattiteatterin johtaja Tukholmassa ja uudisti sen tyystin. Sitä ennen hän teki Lillanista laitoksen, myytin. Myytti elää yleisössä, yhteisössä, jossa teatteri toimii, ei muuten.

Kuka muistaa Timo Ojalan Tulitikkuja lainaamassa Oulun Kaupunginteatterissa? Se uudisti hienosti suomalaista ilmaisua ja teatteritaidetta. Minä muistan. Ja yleisö.

Vaasan Selli tai Audun ja jääkarhu. Kajaanin "laitos"teatteri Kari Selinheimosta Aila Lavasteen ja Kristian Smedsin kautta nykyaikaan. Että mahdottomissa laitosteatterissa vesi seisoo? Että kriisit eivät ole muuttuneet mahdollisuuksiksi? Suomen Kansallisteatteri: Laura Ruohonen, Otso Kautto, Michael Baran, Mika Myllyaho, Reko Lundan, muut. Suomen suurin "laitos" antaa totta kai suurimmat vapaudet suomalaiselle uudelle teatteritaiteelle. Se hoitaa tehtävänsä hyvin, koska se saa yhteiskunnan tukea. Niin me muutkin.

Enkä ala ujoillen vähätellä omaa osuuttani kiinteissä teattereissa taiteen vapauden mahdollistajana: Oulun kaupunginteatterin kokeellisista produktiosta EPT 981 ja Minä jäätynyt myrsky ja muut. Silloinkin tosin oli nuoria, jotka pitivät tätä työtä paskan arvoisena. TTT:n aikanani Minna Mikkilän nenä, Samaan aikaan toisaalla, Sakset, kivi, paperi, Tie Tampereelle ym., esim. Anita Myllymäen jutuista monet (Barbro Smedsin Kiipijä) onnistuivat, monet epä, mutta teimme parhaamme ja taiteella oli iso vapaus ja talon tuki ja raha. Jorma Kairimon Kaksin yli pitkän järven.

En minä tänäänkään toimintaani Espoon "laitoksessa" häpeä, ajatellen teatterin kehittymistä ja sen ns. uusiutumista. Luulen saavani tähän kuittauksen myös sellaisilta nuorilta ryhmiltä, jotka eivät edes tiedä teatterikeskuksen olemassaolosta saati sen laitostuneisuudesta, jotka pitävät sen jäseniä yhtä kalkkiutuneina laitoksina kuin kaupunginteattereitakin, joita koko tämä saivartelu ei edes kiinnosta. He tekevät uutta meistä piittaamatta ja onnekseni kutsuvat minut edes katsomaan! Minähän menen, entä te?

Mitkä teatterit kantaesittävät suurimman osan suomalaisesta uudesta näytelmäkirjallisuudesta? Anna Krogerus, Sirkku Peltola, Juha Jokela, Pirkko Saisio, Juha Siltanen ja Ilpo Tuomarila voisivat kertoa muiden ohella. Vai eikö uusi olekaan uutta?

Miten muualla maailmalla? Vapaat ryhmät, laitokset, teatteritaide? Missä Andrei Zholdak työskentelee? Robert Wilson? Robert LePage? Ariadne Mnouchkine? Eimuntas Nekroshius? Peter Brook? Vito Taufer? Jan Lauwers? Ja kun kysyn miten työskentelevät Mette van der Sijs ja Alexandra Broeder vastaus on kvg eli googlaa!

Ei taiteen mahdollisuuksia rajaa teatterin hallintomalli tai koko. Joka paikassa on resursseja, hyvä taiteilija käyttää ne. Hänen mahdollisuuksiaan rajaa vain hän itse, hänen kykynsä, taitonsa, lahjakkuutensa. Suomen teatterin tulevaisuus on hyvien teatteritaiteilijoiden rekrytoimisessa alalle ja heidän kouluttamisessaan. Niin kauan kuin yleisö haluaa ostaa teatterilippuja, löytyy erilaisia teattereita ja erilaisia teatterin hallintomalleja. Sääli, elleivät ne voi tehdä yhteistyötä, sääli jos teatterikeskus puheenjohtajansa äänellä luulee puolustavansa omien jäseniensä etuja vähättelemällä muita teattereita. Hän nimittäin tulee vähätelleeksi samalla näiden ei niin kovin vähäistä yleisöäkin.

Minulla on teatterini hallituksen antama valtuutus ja velvoite tuoda tähän "Espoon laitokseen" parasta teatteria maailmalta. Minulla on vapaus tehdä se taiteilijana, laitosteatterin johtajana. Minä teen sen. Takkejani en ole käännellyt, mutta säät ja taisto ovat niitä aina kuluttaneet sen verran loppuun, että uudet kylmät ovat vaatineet päälleni uusia. Aina olen ne muodeista piittaamatta valinnut itse. Vapaasti tyylittömyyteni säilyttäen.

Mutta edelleen minusta teatterin tärkein peili, tekijä, mittari ja olemassaolon oikeuttaja on yleisö.

Vaara vai mahdollisuus?
tiistai 12.02.2008

Luin Teatteri-lehdestä Suomen Näyttelijäliiton entisen puheenjohtajan Ville Sandqvistin kommentteja. Lehti ilmestyy niin harvoin, että siinä keskustelua on vaikea käydä, katsotaan aukeaisiko tätä kautta.

Ville hyökkää teattereiden työnantajajärjestöä Suomen Teatterit ry:tä vastaan yleistävin ja asiantuntemattomin argumentein - uskallan sanoa näin, koska istun nykyään ko. yhdistyksen hallituksessa.

Hän puuttuu aivan oikeaan asiaan: kun valtio lisää teattereiden tukea, useat kaupungit ryöstävät avun lisäyksen itselleen ja jättävät teatterit nuolemaan näppejään tai jopa supistavat avustuksia. Eivät edes kiitä, että Suomen Teatterit ry. on vuosien aktiivisella toiminnallaan saanut teattereiden omistajille, kaupungeille, lisää valtionapua.

Ville väittää, että Suomen Teatterit ry. ei olisi ollut eturintamassa puolustamassa teattereiden etua, että sen jäsenetkin olisivat ry:n toimintaan tyytymättömiä.

Tiedän, että ry:n toimiston väki on viime vuonna kiertänyt kaikissa Suomen teatterikaupungeissa, puhunut kuntien päättäjille, kuullut teattereiden näkemyksiä, jalkautunut kentälle. Tiedän kaikki lausunnot, julkilausumat kuntaliitolle, kunnille ja valtiolle - niitä on paljon. Tiedän useat käynnit eduskunnassa ja ministeriöissä, tiedän voitetun yhteisrintamataistelun kun valtiovarainministeriö yritti siirtää eduskunnan päättämiä kulttuurimäärärahoja rakennuspuolelle. Ville ei tiedä. Jäsenten tyytymättömyys ilmaistaan varmaankin Kotkan vuosikokouksessa esim. hallituksen vaaleissa.

Mutta ei Ville ihan ymmärrä tätä "meidän laitostemme" logiikkaakaan. Teatterit ovat pääosin kuntien omistuksessa, oli juridinen hallintomalli mikä tahansa. Kunnan avustukset ovat joka paikassa valtion apua suuremmat, kunta antaa toiminnan resurssit. Voimme me yhdessä rintamassa huutaa vaikka kuinka kovaa, että Turku tekee väärin kun vie valtioavun lisäyksen nostamalla sisäistä vuokralaskutustaan täsmälleen samalla summalla, mutta kyllä sen huudon tulisi äänekkäintä olla siellä missä ryöstöpäätös tehdään, Turussa.

A propos "meidän laitoksemme" - mitä teattereita Ville laitoksilla tarkoittaa? Lakisääteistä valtionapua saaviako? Tero Saarinen Companya, Q-teatteria, KOMia, Ahaata, Hurjaruuthia, Ryhmäteatteria, Viirusta, Rimpparemmiä ja Jurkkaa siis myös? Vaiko Suomen Teatterit ry:n jäseniä? Teatteri Hevosenkenkää, Aurinkobalettia ym. myös?

En mitenkään ymmärrä Villen väitettä, että Suomen Teatterit ry. olisi "pyrkinyt polkemaan Teatterikeskuksen mitättömyyteen". Teatterikeskuksen perustajajäsenenä (AHAA Teatteri) koen päinvastoin Suomen Teatterit ry:n asenteen muuttuneen viime vuosina yhteistyöhakuiseksi ja yhteistä tulevaisuutta etsiväksi ja rakentavaksi. Mitä teattereita se onkaan valinnut Vuoden teatteriksi tai ehdolle sellaisiksi? Tavataan Gaalassa, keskustellaan siellä tästäkin.

Suomen Teatterit ry. on teattereiden omistajien järjestö, se on työnantajajärjestö. Se solmii työehtosopimukset ja voi ottaa jäsenekseen teatterin, joka niitä noudattaa. Toivottavasti en kuule Villen "Teatterikeskuksen polkemisessa" reaktiota minun julkisiin lausumiini, joissa vaadin TES:n noudattamista kaikissa ammattiteattereissa. Harmaan talouden kitkemistä, mutta yrittäjyyden, starttaamisen, kokeellisuuden, alkamisen kannustamista ja määräaikaista apurahoittamista.

Olisi mukava kuulla Suomen Näyttelijäliiton virallinen kanta tavoitteeseen noudattaa TES:ia kaikissa ammattiteattereissa. Tervetuloa Mikko Hänninen jatkamaan keskustelua..

Ville sanoo kiinteän ammattiteatterin (versioni käyttämällesi huonolle ja arvoväritteiselle yleistykselle "laitosteatteri") olleen kriisissä jo 80-luvulta. Ja sanoo Esa Kirkkopellonkin sanovan niin. Se on ollut tässä kriisissä perustamisestaan alkaen, n. 50-luvulta.

Märta Tikkasta lainaten: "Kriisi merkitään kiinan kielessä kahdella merkillä: vaara ja mahdollisuus."

On muututtava. Ja tehtävä se yhdessä. Ei: "olisi".

            x x x

Ministeri Jyrki Katainen sanoi, että Kemijärven tehtaan lakkauttamisen syyllisten etsimisen tulisi loppua, se kun ei tuo ainuttakaan työpaikkaa lisää. Toivottavasti ohje ei koske poliisiakin: murhan syyllisten etsimisen tulee loppua, koska se ei kuitenkaan saa uhria henkiin. Eikä teattereita: valtionavun ryöstäjien etsimisen tulisi loppua, koska se ei kuitenkaan ryöstösaalista takaisin teattereille tuo.

            x x x

Kuuntelin eilen radiosta, että maamme 750 000 koululaisesta n. 250 000 altistuu kaiken aikaa homeelle. Haastateltava kertoi, että kouluissa työskentelevät aikuisetkin , opettajat, vahtimestarit, keittäjät ym. tietysti ovat samassa tilanteessa, mutta heillä on työterveyshuollot ja työkyvyttömyyseläkkeet.

Tosin home ei ole työperäinen tauti, joten vakuutus ei sitä korvaa, koska työkyky ei katoa - se on rakennusperäinen tauti, joka ei aiheuta keittämisen tai opettamisen kyvyn menetystä, joten vakuutuksetkaan eivät tätä sairastumista korvaa.

Mutta lapsilla ei ole edes tätä - he saavat astmaa ja allergiaa loppuiäkseen, eikä korvauksista puhu kukaan. Toimittaja kysyi, miksi ongelmalle ei tehdä mitään, ja haastateltava kertoi saaneensa tätä kysyessään vastaukseksi, että koska ongelma on niin iso.

Koululaitoksemme kone yskii.

Entä jos vesijohtovetemme myrkyttyy, ilmamme saastuu? Sama ongelma, ajankohtainen, vaikea, jännittävä. Miksei kukaan tee ongelmalle mitään? Miksi vain voivotellaan tai kielletään koko ongelma? Koska korjaus maksaisi rahaa ja vähentäisi osingonjakoja ja pienentäisi optioita. Eli ministeri Kataista lainaten: "Lopettakaa syyllisten etsiminen?" Sekö on ratkaisu?

Tästä kertoo seuraava ensi-iltamme Periaatteen mies. Tohtori Stockmann ja hänen ministeriveljensä Jyrki Katainen. Hyvä!

Likaista vettä, syvää unta ja taapertavia askeleita.
perjantai 08.02.2008

Ensi viikolla tulee ensi-iltaan Periaatteen mies. Mielenkiintoista nähdä, millaisia reaktioita se saa aikaan. Yhdistetäänkö Ibsenin keskeinen teema - myrkyllinen vesi - tämän päivän Suomeen ja Nokiaan? Vai nouseeko esille moraalinen vastakkainasettelu: oikeus vastaan yhteisön etu? Ibsen on tasan tätä päivää.

Olen surullisen yllättynyt siitä, miten huonosti Suomessa tunnetaan Euroopan huipputaiteilijoita ja teatteriryhmiä. Olisin kuvitellut, että Jan Lauwersin ja hänen Needcompanynsa vierailu meillä helmikuun lopulla nousee näihin aikoihin jo otsikoihin ja jonot kasvavat lippuluukulla...

Joko herääminen on hidasta tai uni liian syvää. Esityksiä on vain neljä ja jälleen käynee niin, että viimeisiin esityksiin sitten herätään ja kaikki halukkaat eivät saa lippuja.

Talohanke etenee lupaavasti: tänään on viranomaisneuvottelu uuden teatteritalokorttelin kaavasta. Ensimmäinen. Kaupungin johtoryhmälle jätetään hakemus, että teatteri saisi luvan alkaa valmistaa teatterikorttelin hanke- ja rahoitussuunnitelmaa. Taapertavia askeleita pitkällä tiellä.